Liiketaloutta ja ironiaa

HR on perinteisesti määritelty yhdeksi organisaation tukitoiminnoista, omasta mielestäni virheellisesti. Miksikö? No, nykypäivän HR-osasto, oli se sitten minkä kokoinen tahansa, hoitaa tehtäviä ainakin rekrytoimisen ja perehdyttämisen, henkilötietojen hallinnan ja palkanlaskennan sekä strategian toimeen panemisen saralla (Meister & Brown 2020). Mikäli johto on yrityksen aivot ja myyjät lihaksisto, niin HR on (arvaatteko jo?) sydän: se hoitaa väsymättä tehtäviään ja ilman sitä koko homma menee kaput nopeammin kuin maito palaa pohjaan. Mutta entäpä alan tulevaisuuden näkymät? Työelämä 2020-luvulla Työelämän murroksesta on puhuttu jo useampi vuosi. Usein haasteeksi nimetään työn projektiluontoisuus: enää ei huhkita saman sorvin ääressä koko työuraa, vaan lusikkaa kastetaan useampiin liemiin. Tällaisen trendin edessä HR-osastolta vaaditaan kokonaan uudenlaista notkeutta. Harvard Business Review’n artikkelin (Meister & Brown 2020) mukaan 2020-luku tulee määrittelemään koko alan ...

Henkilöstöhallinnon eli HR:n ( human resources , trendikkäästi englannista lainattu lyhenne) ammattilaisten työtehtäviin kuuluu toimia siltana yrityksen johdon ja työntekijöiden välillä. Sympan blogissa (Sympa 2020) puhutaan HR:stä luotettavana asiantuntijatahona ja nykyään työelämässä onkin havaittavissa trendi, jonka mukaan työntekijät nähdään yrityksen tärkeimpänä voimavarana, ja hyvästä syystä: eiväthän tuotteet lopulta myy itseään, saati chattibotit pidä asiakasta tyytyväisenä. Ihmiskontakti voi tehdä ihmeitä. Monta tapaa tehdä HR:ää Irmeli Kalliosalmi kertoo blogitekstissään (Kalliosalmi 2016) HR:n rakentuvan orgaanisesti ja omalla painollaan kaikissa yrityksissä, ilman yhtä oikeaa konsensusta. Pienissä yhtiöissä HR-osasto voi koostua vain yrittäjästä tai muusta vastuuhenkilöstä, kun taas isommissa firmoissa kullekin tehtävälle voi olla oma spesialistinsa. Olen itse tällä hetkellä työnhaussa, joten kuluneen viikon aikana on tullut tutkittua melkoisesti työpaikkailmoituksia us...

Trendikkäät anglismit ovat jo kiinteää kalustoa, kun puhutaan bisneksestä, mutta etenkin puhuttaessa johtamisesta. Tänään on vuorossa ’coaching’ eli jokseenkin kankeahkosti suomennettuna valmentava johtajuus. Coachingissä, toisin kuin perinteisessä johtajuudessa, johtaja (tai ”valmentaja”) antaa tilaa ja mahdollistaa omalla toiminnallaan työntekijän onnistumisen. Muutama coaching-sessio takanapäin, mutten rehellisesti ole täysin varma, mitä mieltä olen koko puuhasta. Alkuun en ollut erityisen vaikuttunut, tunnuin olevan aivan liian suomalainen moiseen: ”Tässä joku toinen muka avittaa minua ajatustyössäni, parempi olisi vain istua saunassa ja iskeä vihdalla, niin johan ajatus kirkastuisi.” Totta puhuen uskon vakaasti (ironisen) samankaltaiseen prosessiin, jossa tietyn ammatin edustaja esittää ”valmennattavalleen” melko avoimia kysymyksiä, joiden tarkoitus on auttaa selventämään ajatuksia ja kirkastamaan visiota. Kyseisestä prosessista käytetään termiä ’psykoterapia’. Ei aivan yhtä iskev...