Tavoitteellisuus on prosessia

Tavoitteellisuus tuntui alkuun maailman selkeimmältä termiltä, mutta sen määritteleminen johtikin syvempään pohdintaan kuin mitä olin ajatellut. Kirjoitin paperille isoilla kirjaimilla ”TAVOITTEELLISUUS” ja odotin, mitä termi nostaisi esiin. Mieleeni tulvi lähinnä yksittäisiä sanoja, kuten tuottavuus, työskentelyn tukeminen, kirjatut tavoitteet, välietapit, yms. Käsitteenä tavoitteellisuus on siis laaja ja sen alle mahtuu monenlaista.

Tavoitteellisuus on kaikkea strategista sekä operatiivista toimintaa, jolla yritys pyrkii parantamaan tulostaan. Luonnollisesti tällainen prosessi lähtee liikkeelle yrityksen johtoportaalta, joka määrittää halutun lopputuloksen. Tämä jaetaan strategisten yksiköiden (kuten HR-osaston) edustajille, jotka voivat puolestaan määrittää, mitä haluttuun tulokseen pääseminen vaatii juuri heidän yksiköltään ja sen työntekijöiltä. Näin toiminnan kehittämisvastuu kattaa koko yrityksen. (Kauhanen 2018, 29.)

Kuva 1.

HR-osaston tapauksessa voisi klassisesti olla kyseessä esimerkiksi motivoituneiden myyjien tai innovatiivisten huippuammattilaisten rekrytoiminen (ja pitemmällä aikavälillä jopa sitouttaminen) yrityksen myynnin kasvattamiseksi tai kilpaillumpien asiakkaiden tavoittamiseksi. Jos tavoitteena on innovatiivisuuden lisääminen yrityksen toiminnassa, tarvitaan tosin myös laajempaa innovaatiojohtamista. (Kauhanen 2018, 33).

Tavoitteellisella toiminnalla on tarkasti määritelty päämäärä (liikevaihdon kasvattaminen, työntekijöiden viihtyvyyden ja motivaation parantaminen, tms.). Kyse on mistä tahansa prosessista, jolle on asetettu välitavoitteet, aikataulu ja todennäköisesti myös vastuualueet.

Mihin tähtään vai tähtäänkö mihinkään?

Jo yläkoulusta asti työskentelyperiaatteeni on ollut tyyppiä ”Kaasu pohjaan, Jeesus, ohjaa!” (Pahoitteluni potentiaalisesta pyhäinhäväistyksestä.) Systemaattisesti pitkäjänteinen työskentely on jäänyt hieman vieraaksi ja sen sijaan työskentelen rykäyksittäin. Tämän lisäksi kyseenalaistan välillä omia taitojani ja epäilen pitäytyväni liian yksinkertaisissa tehtävissä, jotten näyttäisi epäpätevältä. Tähän voisi auttaa erilaisten välitavoitteiden asettaminen ja rakentavan palautteen pyytäminen työstäni. (Caproni 2012, 16.)

Toisaalta voisin myös etsiä ratkaisua tiimien ryhmäytymisessä käytetyistä keinoista: ryhmähenkeä voidaan luoda antamalla ryhmälle jokin yhteinen tarkoitus, päämäärä. Tähän asti olen esimerkiksi arvottanut opintoni hyvin suoritusperusteisesti, mutta tästedes voisin asettaa ison tavoitteen (tässä tapauksessa luonnollisesti valmistuminen) ja määrittää metodit ja välietapit enemmän oppimisen näkökulmasta. (Caproni 2012, 309).

Kuva 2.

Ajanhallinta

Kas kun viimeisen vuoden aikana on tullut vietettyä harvinaisen paljon aikaa kotona, niin olen pohtinut tiettyjen alustojen (omassa tapauksessani lähinnä Instagramin ja Netflixin) vaikutusta työskentelyyni, ja vielä tarkemmin siihen, missä ajassa saavutan tavoitteeni. Tässä joitakin omista ajanhallintatavoistani:

• ’Time-blocking’ — trendikäs anglismi niinkin arkiselle toiminnalle kuin ajanhallinnan suunnittelu. Ideana on asettaa tiettyihin tehtäviin keskittymiselle oma aikansa ja hyödynnän tätä tavallista isompien, stressaavien tai aihealueeltaan vieraampien projektien tapauksissa. Itse merkitsen ajan kalenteriini ja edellytän itseltäni aktiivista projektin edistämistä sille omistetulta ajalta. Jos tämä tuntuu liian hankalalta, voi tehtävälle asettaa pieniäkin aikoja tai tauottaa työtään, jolloin työskentely rytmittyy. (Leroux 2020.)
• Listaaminen — jos mietit edellisen olleen susi lampaan vaatteissa, niin tästäpä vasta innostut: listat. Siirryttyäni e-kalenterin käyttäjäksi päätin myös pitää vastaisuudessa listani sähköisessä muodossa ja käytän tähän Trello-nimistä applikaatiota. Jos tehtävää on paljon eikä kaikkea tunnu muistavan, lista on lääke, jota ihmiset ovat hyödyntäneet jo maailman historian sivun. Jos jotain tulee päivän aikana mieleen, voi sen kirjata ylös puhelimella, ja totta kai apista löytyy myös desktop-versio, joka synkronoituu mukavasti luurin kanssa.
• ’Decluttering’ — pidän luonnostani järjestyksestä, joten uskon pienten rutiinien rakentamiseen. Ei siis liene yllätys, että sähköpostilaatikossani vallitsee preussilainen järjestys. Sieltä löytyy omat, vieläpä kalenterini kanssa synkronoidusti värikoodatut kansiot koululle, hakemuksille ja sopimusvahvistuksille, tärkeille viestiketjuille, tilauksille ja e-kuiteille, matkavarauksille ja lentolipuille, työasioille ja sekalaisille asioille. Tämä auttaa löytämään nopeasti, mitä milloinkin tarvitsen ja järjestys luo muutenkin painetta saada etenkin tylsempiä tehtäviä pois alta. Olisiko sinunkin aika vapauttaa KonMari inboksiisi?

Lähteet:

• Caproni, P. J. 2012. Management skills for everyday life: the practical coach (3rd edition). Pearson. New Jersey.
• Kauhanen, J. 2018. Esimies tuottavuuden kehittäjänä. Helsingin seudun kauppakamari. Helsinki.
• Leroux, A. 2020. Practical minimalism. Instagram-tarina. More time-blocking. Luettavissa: https://www.instagram.com/thelaminimalist/ Luettu: 30.1.2021
• https://unsplash.com/photos/7r7-7RLdwCU (Kuva 1.)
• https://unsplash.com/photos/Wkut4zCLCgs (Kuva 2.)