Liiketaloutta ja ironiaa

Artikkelissaan Stanley Ross havainnollistaa niitä psykologisia mekanismeja, jotka vaikuttavat hyvän johtajan kehitykseen. Tässä blogitekstissä viittaan sanoilla itsekäsitys termiin ’self-concept’, itsetunto termiin ’self-esteem’ ja itseluottamus termiin ’self-confidence’. Miten nämä jokseenkin homograafiset käsitteet sitten liittyvät johtamiseen ja vielä tarkemmin johtajaksi oppimiseen? Mistä aloittaa? Hyvältä johtajalta vaaditaan hyvää itsetuntemusta; ainakin omasta mielestäni on selvää, että nähdäkseen toisessa potentiaalin, kyvyt ja uhat, on pystyttävä kohtamaan myös omansa pelotta. Ross huomauttaa, että yksilön itsekäsitys alkaa muotoutua jo hyvin varhaisessa iässä ja sosiaalisen kanssakäymisen rooli on tässä merkittävä. Esimerkiksi sosiaaliset tilanteet ikätoverien kanssa luovat painetta muutokselle yksilön normatiikassa, jotta harmonia sosiaalisessa ympäristössä säilyy. (Ross 2012, 304). Rossin mukaan käsityksemme omista kyvyistämme vaikuttavat 1) asettamiimme tavoitteisiin; ovat...

Tavoitteellisuus tuntui alkuun maailman selkeimmältä termiltä, mutta sen määritteleminen johtikin syvempään pohdintaan kuin mitä olin ajatellut. Kirjoitin paperille isoilla kirjaimilla ”TAVOITTEELLISUUS” ja odotin, mitä termi nostaisi esiin. Mieleeni tulvi lähinnä yksittäisiä sanoja, kuten tuottavuus, työskentelyn tukeminen, kirjatut tavoitteet, välietapit, yms. Käsitteenä tavoitteellisuus on siis laaja ja sen alle mahtuu monenlaista. Tavoitteellisuus on kaikkea strategista sekä operatiivista toimintaa, jolla yritys pyrkii parantamaan tulostaan. Luonnollisesti tällainen prosessi lähtee liikkeelle yrityksen johtoportaalta, joka määrittää halutun lopputuloksen. Tämä jaetaan strategisten yksiköiden (kuten HR-osaston) edustajille, jotka voivat puolestaan määrittää, mitä haluttuun tulokseen pääseminen vaatii juuri heidän yksiköltään ja sen työntekijöiltä. Näin toiminnan kehittämisvastuu kattaa koko yrityksen. (Kauhanen 2018, 29.) Kuva 1. HR-osaston tapauksessa voisi klassisesti olla kyseess...